En tråkig lördag och en härlig söndag

Hej! Ajattelin taas tehä tämmösen perus viikonloppupostauksen, koska sillon tapahtuu yleensä eniten. No, tää viikonloppu toisaalta oli kyllä ehkä pieni poikkeus. Perjantaina mä en tehny mitään. Tai no menin salille, tulin kotiin, katoin Idolsin hostiskon -ja isän kanssa, lagasin sohvalla, sen jälkeen lagasin mun sängyssä, jonka jälkeen sain kammettua itteni harjaan hampaat ja peseen kasvot jonka jälkeen menin nukkuun. Vilken roligt fredag kväll jag hade!

Somehow the pieces just don't come together...

Lauantai ei kyllä ollu sitten yhtään parempi... Vietin suurimman osan päivästä yksin, omassa huoneessa, koska hostäiti lähti tapaamaan vanhoja opiskelukavereitaan, ja oli poissa kaksi yötä, joten ei myöskään ollut mitään aktiviteettia, koska yleensä hostäiti sitä jostain aina järjestää. Toisaalta oli kyllä ihan rentoa, koska hienovaraisesti sanottuna toi mun hostäiti on vähän semmonen pomottava tyyppi, enkä aina oikeen osaa rentoutua sen seurassa sen takia... Mutta ei se mitään, kaikilla on huonot puolet. Mut siis takasin siihen lauantaihin. Eli olin siis tosi pitkään yksin. Koneella tuli surffattua varmaan koko youtube läpi, vaikka oisin voinu ees tehä vaikka niitä koulujuttuja! Kännykkäpeleissäkin tuli ihan hyvällä menestyksellä edettyä. Ja kyllä mä yhen hyödyllisen jutun tein: vaihdoin lakanat! Aaltoja :D Mutta siis yksin ollessa aloin taas miettimään, että entä jos en saakaan täällä läheisiä kavereita ja meneekö kaikki nyt oikein...Tai entä jos oisinkin päässy toiseen kouluun? Jos oisin eri paikkakunnalla? Eri perheessä? Millasta olis? Sainko sen kaikista parhaimman sijotuksen mitä voi saada? Tiiän, että mun perhe on hyvä, ja en sitä haluis vaihtaa, mutta entä jos oisinkin eri perheessä? Ne saattais asua pienessä kaupungissa, oisin tavallisessa koulussa, missä muhun moni haluis tutustua.

Mutta sitä ei voi tietää, koska tää elämä on vaan sattumasta kiinni. Joten eipä tässä kai muuta kun että mun ei varmaan pitäis ajatella niin paljon, just go with the flow. Mulla on semmonen tapa, että aattelen välillä vähän liikaa, varsinkin jos oon yksin liian kauan, ja alan pyöritellä asioita mielessä. Kuulun siis siihen ihmisryhmään, joka varmaankin sekois muutamassa päivässä jos ois yksi autiolla saarella :)Mutta tietystikin vaihtovuosi on myös tosi paljon itsestä kiinni! Vaikka asioihin ei vois vaikuttaa, niin niihin voi kuitenkin vaikuttaa sillä asenteella! Kun asenne muuttuu, muuttuu myös asiat jotenkin hassusti ;) Loppujen lopuks lauantai olikin ihan hyvä päivä, kun menin alakertaan hostsiskon kanssa tekeen mun svenska a-läksyjä. Sit tehtiin yhdessä ruoka (jag hatar att haka gullök förresten), minä, hostsisko -, veli -ja isä, minkä jälkeen katottiin Pirates of Caribbean 4, joka suoraan sanottuna oli niin turha leffa, että huhhuh sentään :D Kuten kolmonenkin. Mutta ihan hauska kumminkin, ja siisti merenneitoineen päivineen! Tämän jälkeen painuin aikaisin pehkuihin, paremmalla mielellä :)

Mutta nyt siihen parempaan sunnuntaihin :) Tapasin siis mun area repsiä. Tiesin, että se piristäis mun mieltä paljon, koska tuun aina hyvälle mielelle Tukholmassa seikkaillessa, ja muutenkin mun reps on ihan älyttömän AURINKOINEN (siis ihan oikeesti, ei vaan sen takia, että sen nimessä on A, jos muistatte ystävänpäiväkortit...) ihminen. Semmonen joka jotenkin valaisee ympäristönsä kanssa. :) Mutta vielä paremman asiasta teki, että mukana oli myös sen kaks muuta vaihtaria, ketä se siis ohjaa (?). Suomalainen ja saksalainen tyttö. Mutta arvatkaas mitä? Mä en puhunut muuta kuin ruotsia ;) Siis tietty jotain piti välillä sanoa enkuks, koska se saksalainen (en osaa kirjottaa sen nimeä) ei osaa vielä kovinkaan paljon ruotsia, mikä on tietty ymmärrettävää. Mutta suomalaisen Aidan kanssa puhuin paljon ruotsia, koska se käy Suomessa ruotsalaista koulua, eli puhuu hyvää ruotsia, ja selkeää, koska aksentti on suomalainen :D Ja sillekin sanoin vaan pari sanaa suomeks, mikä muuten tuntu oudolta! :D Koska tunsin ekaa kertaa vaihdon aikana että nyt ollaan muuten kielen ytimessä :D Ja tajusin myös etten muista enää YHTÄÄN saksaa, paitsi "ich bin Maija, und ich bin sechzehn Jahre alt". Ihailtavaa. Ja monesti oon muuten tän vaihtovuoden aikana alkanut miettiä kieltä tälleen tosi tiiviisti, siis että miten tää kieli on tämmönen jne, ja alkanu miettiä että oisko ne kielet se mun juttu... Ei voi tietää!
Mut siis oli kyllä todella mukavaa jutella, ja vielä kun Aida ja se toinen jako saman kokemuksen - kylmän vastaanoton koulussa! Toivottavasti nähtäis jossain vaiheessa uudelleen vielä... Viimeistään Göteborgissa! Oonkohan maininnut että 20. päivä meen Göteborgiin STS-vaihtarien tapaamiseen?
No jokatapauksessa, ei kai siinä kummempaa kerrottavaa. Oli mukavaa, ja alan ymmärtää että mun pitäis oikeesti päästä keskustelemaan ruotsiks, että pääsisin kieleen sisään! Se nimittäin tapahtuis aika nopeesti jos sen tekisin. Mutta tässä kuvia:

Tästä se lähtee... Käveltiin siis Norrmalmstorgilta satamaa pitkin semmoselle sillalle, mistä
pääsee myös Vaasamuseoon, ja sit tosta portista sellaseen puistoon :)

Jos nyt en oo ihan väärässä, niin toi paikka oli Djurgården. Mut en sano varmaks.

Niinkun Aida puhui, toi ois aivan täydellinen paikka lenkkeillä. Sitä siis jos tekisin ;) Pitäis varmaan alottaa...

Tuolla mihin lopulta päädyttiin, oli kauniita siirtolapuutarhoja! Jännä ajatella, että noikin pian peittyy lumella...

Mums! Tuolla lähistöllä oli semmonen ihanan rento kahvila, missä fikailtiin. Ja siis tottakai mä söin palan mutakakkua.
Mä oon syvästi, ja peruuttamattomasti rakastunut. Paitsi toi yksilö ei ollut sellaen "oikeenlainen".
Koostumus hyvä, mutta maku liian "starkt". Parhaat mutakakut on Rådmansgatanin Espr Housessa ja Muffin Bakeryssä.

Toi on kyllä aivan täydellinen "syksyfiilistelypaikka", jos haluaa selvittää vaikka ajatuksiaan ihan omassa rauhassa,
tai  tehdä romanttisen kävelyretken jonkun ihanan ihmisen kanssa ;)

Vad härligt! Kesti muuten aika kauan, ennen kun tajusin mitä tossa lukee. Niin, mitä siinä sit lukee? ;)

Ja sit "spåralla" Sergerstorgille, mistä T-Centralelti juna kotio.  Hihi, sekin alkaa jo olla rutiini :) Siistiä!

En tiiä mistä suunnasta tultiin. Mut veikkaan ettei tosta källsorteringista :D

 Siinäpä se viikonloppu. Mitä tästä siis opimme? Vaihtari, älä vietä liikaa aikaa yksin, ole vaikka isäntäperheen kanssa. Ja puhu maan kieltä, missä olet, niin asiat alkaa mennä paljon paremmin. Nyrkkisääntö: englannin puhuminen on syntiä (paitsi englanninkielisissä maissa :)! Karua, mutta totta.

Ha det bra!

Tässä vielä biisi, mihin voin samastua. Oon jotenkin nytten kuunnellu paljon Lion Kingin biisejä, koska niissä on jotenkin semmonen mun elämäntilanteeseen sopiva sanoma ja muutenkin ne on ihanan rauhallisia, tarttuvia, jne. Tässä siis pari biisiä, joita oon lähipäivinä kuunnellut:

As you go through life you'll see

there is so much that

we don't understand

And the only thing we know

is things don't always go

the way we planned

But you'll see everyday

that we'll never turn away

when it seems all your dreams come undone

We will stand by your side

fill with hope and fill with pride

We are more than we are

WE ARE ONE

Tää nyt ei mun tänhetkisiin fiiliksiin liity mitenkään, mutta ajattelen vaan yhtä ihmistä,

joka ei oo enää meidän kanssa täällä, ja toivon että asia on näin.:)

Pps. Tiiän, musta on tullu ihan outo joku tunteilija ja tämmönen "wou, elämä on sitä ja tätä". Mutta tää vaihto jotenkin vähän avartaa tätä elämänkatsomusta!