Vi ses, Voionmaa ;)

Haha sori et laitoin tämmösen tähän, löyty vaan hakusanalla
"goodbye" we heart itistä! Ja kuten jotkut tietää, oon hulluna
kaikkiin söpöihin eläimiin ym, niin enhän mä voinu vastustaa
kiusausta ♥ (tiiän mitä mun kaverit ajattelee tästä)

Tai no, ei nyt ihan "vi ses", sillä luultavasti käyn koulullan vielä uudelleen. Olin siis tänään Voikkarilla nyt ekana koulupäivänä. En tiiä millanen fiilis tuli, mut ei ainakaan mitenkään kovin haikea. Tuli vaan mieleen eka vuosi lukiossa, tai ainakin ihan ensimmäinen päivä. Oli niin helpotus, kun itellä se ei ollut eka (siis ylipäätään lukiossa), vaan pysty vaan ottaan rennosti ja oleen kuin kotonaan ☺ Mut tulihan siitä tietty vähän jännä fiilis, että ens vuonna en täällä ole! Hassuu, et voin vaan löhöillä kotona, kun muut on koulussa tän ekan viiikon, haha :D Tai no entiiä voisko sanoa että löhöillä, onhan mulla vielä viime hetken valmisteluja, kuten pakkaamista. Kuinkakohan paljon aiemmin pakkaaminen kannattais alottaa? Onkohan viikko sopiva varoaika? Viikon aikana kumminkin ehtii heitellä asioita joita tulee mieleen sinne laukkuun.
Ja tosta löhöilystä: voihan mulla olla tässä vaiheessa vielä löhöilyviikko päällä, mut kyllä vaan vähän muuttuu kun Ruotsinmaalle pääsen! KAIKKI on uutta, ja pitää opetella kaikki alusta: alue, koulu, perheen tavat... Okei, lista loppui aika lyhyeen, mutta believe me, sitä olis voinut jatkaa vielä vaikka kuinka pitkään :D
Mietin myös, että kuinkakohan usein siellä koulussa jaksais käydä (siis nyt Suomessa!!). Ainakin käyn vielä ens keskiviikkona, lähtöä edeltävänä päivänä. Sitten keskiviikkoiltana alkaakin matka kohti Espoota, ja torstaina Helsinki-Vantaan lentokenttää, HUI! En ees halua miettiä sitä fiilistä nytten. Mut tiedän minkälainen fiilis tulee olemaan: bittersweet. Täytyy kyllä myös sanoa, että kun vuoden ajan on totutellut ajatukseen, et ei tuu ens vuotta tutulla ja turvallisella Voikkarilla koulua käymään, niin tuli vähän semmonen huh-olo, että onneks pääsee uusiin kuvioihin. Vaikka tietysti tulee ikävä ystäviä, koska oon ihan yksin! Ja kyllä ihan koko koulua muutenkin, onhan siellä niitä hyviäkin muistoja ja hetkiä ☺Mut uskon siis, et alan olla pikkuhiljaa valmis lähteen!

Mutta nyt höpötykset sikseen, ja pistän nyt pisteen tälle (vähän turhalle) postaukselle. Tästä ois voinut tulla jopa mielenkiintonen, mutta unohin ottaa kuvia koulusta ja kavereista, vaikka kamerakin oli mukana. FAIL. No mutta huomisesta tulee kyllä kuvia mun tyttöporukan tuntien, nimittäin sillon mulla on läksiäiset!

Ps. Eilen käytiin mummilassa, ja tuli kyllä vähän haikea olo kun mummille sanoi heipat, ja mummi oli ihan että "heihei kultapieni" ja halas uudelleen ja uudelleen :'( Ja kun tietää, ettei välttämättä edes nää enään, you know. Tai siis, mummi on kyllä hyväkuntoinen, ja toi on lähinnä pahimman pelkäämistä, mutta eihän sitä ikinä tiedä, kun ihminen on jo vanha (täyttää 86). Ja why oh why, aina kun nään jotain ihmistä niin pitää sille sanoa hyvästit vuodeksi aina sen jälkeen?

Kertokaa toki omiakin fiiliksiänne tän tapaisten asioiden suhteen ☻