Sista orden

Noniin. Nyt se on sit melkein siinä, mun vaihtovuosi. Hädintuskin yhtä vuorokautta enää jäljellä Ruotsissa. Tuntuu että siitä on ihan vähän aikaa kun olin lentokentällä jännittyneenä, enkä yhtään tiennyt mitä odottaa. Vähän aikaa siitä kun näin hostini ekan kerran, ja kun menin ekaa kertaa Ruotsissa kouluun. Vähän aikaa siitä kun aloin puhumaan säälittävän huonoa ruotsia ja vähän aikaa siitä kun oli vielä hirveä koti-ikävä.

Mutta jotenkin kaikki muuttuu yhtäkkiä ja eri koulun käymisestä tulee arkipäivää, niistä uusista ja vieraista ihmisistä perhe ja ystäviä ja eri maan kielen puhumisesta sen verran sujuvaa, että sitä ei edes mieti sen enempää. Koti-ikäväkin vaan katoaa johonkin, ja uudesta maasta tulee koti.

Toisaalta tuntuu, että olisin täällä ollut iät ja ajat, ja monet Suomen jutut on päässy jo unohtumaan ja tuntuu että sehän on ihan eri ihminen joka siellä Suomessa asu, mutta toisaalta niin sama. Monet mielipiteet ja ajatukset muuttuu, kun joutuu oleen ihan erilaisessa ympäristössä eikä aina pääse meneen helpoimman kautta.  Oppii tekemään asioita itse, eikä tarvii kokoajan jotain viereen auttamaan.

Monesti ei oo ollu niin helppoo, ja sillon oon vaan aatellut että "se mikä ei tapa, vahvistaa", ja se on niin totta. Tän jälkeen varmasti tuntuu monet pikkujutut pikkujutuilta, eikä ehkä tuu valitettua niin turhasta, kun sitä ei oo aina täällä voinut tehdä. Oppii myös arvostaan ihan arkipäivän asioita, niinkun omaa perhettä ja ystäviä, ja sitä kotikaupunkiakin.

Monia tärkeitä ihmisiä ja aivan ihana maa jää taakse kun nyt lähden Suomeen, mutta se on ihanaa että ne on niin lähellä. Tuntuu aivan mahtavalta että oon oppinut tunteen naapurimaan ja sen ihmisiä, ja näkeen että mitkä jutut on totta ja mitkä ei. Hassua huomata, miten jotkut jutut on niinku niistä aina sanotaan, ja jotkut ihan eri tavalla. Sama juttu muiden vaihtareiden suhteen, joita täällä oon tavannut. Tuntuu upeelta että tuntee ihmisiä Euroopasta Etelä-Amerikkaan asti!

Tää kokemus on kyllä semmonen joka säilyy mun mielessä aina, ja josta voi sit kertoa tarinoita. Niin kun sanotaan, vaihtovuosi on ainutlaatuinen kokemus, enkä antais tätä kyllä mistään hinnasta pois. Ehkä mun vaihtovuosi nyt ei oo kuin jonkun vaihto-organisaation esitteen kannesta, mutta se on mun vuosi. Ja tulee kyllä vaikeeta jättää etenkin Ruotsi, tänne on kyllä päästävä takasin jossain vaiheessa. (en nyt tällä tarkota Ruotsin risteilyä :D) Mutta sen näyttää aika sit!

Ja jos joku miettii että kannattaisko vaihtoon lähteä, niin sanon kyllä. Mutta pitää tietysti varautua siihen, että kaikki ei tuu oleen ruusuilla tanssimista ja tulee oleen vaikeeta, mutta se on niin sen arvosta. Jos rohkeus riittää, niin suosittelen lämpimästi. Ja tietty jos on liian vanha lähteen vaihtoon, niin kannattaa lähtee ulkomaille muutenkin, se avartaa niin paljon. Mutta ei mulla nyt tässä oikeen muuta sanottavaa enää oo, tulee vielä pari postausta sit Suomesta ja saa nähä ehinkö huomenna jotain tehdä. Jatkan tässä vielä epätoivosta pakkaamista, saa nähä miten onnistun. Ja laittakaas kommenttia nyt kun vielä ehitte. ;)