På landet vol. 2 + kuulumisia taas!

Moi, aattelin taas kirjottaa, niin ette jää ihan pimentoon että mitä on meneillään (tai ainakaan ne kaverit siellä Suomessa!). Tai no eipä täällä nyt mitään kovin mullistavaa oo tapahtunut silleen, jos totta puhutaan... Joten taidanpa vaan laittaa tälleen niin ku kerran on aiemmin tehnykkin, että mitä oon tehny viime viikon ajan!

A picture of the feeling I get when I dance

Keskiviikkona oli tanssitunti, mille piti mennä Britan kanssa, mutta Britta laittokin aamulla viestin, että ei pääsekään kun on kipeänä. Eka mietin vaan että voi ei, en todellakaan osaa mennä ite sinne Balett-akademiin, että mikä neuvoks, että enhän mä todellakaan voi mennä yksin! Mut sit ryhdistäydyin ja mietin et mikä on pahinta mitä vois tapahtua? Ja ihan hyvinhän se onnistu, kun eka olin kattonu super tarkkaan eri karttoja ja metroverkostokarttaa, ja vielä kattonu kaikki ajat SL:n (vähän niinku Jyväskylän Liikenne Jyväskylässä) sivulta. Ja osasinhan mä sit ihan ilman ongelmia mennä paikan päälle, mihin varmaan autto just se karttojen tutkailu ja se, että olin kerran aiemmin siellä käynytkin. Olin NIIN ylpee ittestäni, miettikää nyt, eka paikallisjunalla Stockholm Centralstationille, sit sieltä vaihto metroon ja vielä kävellen sinne paikan päälle ;) Mut toi tanssitunti oli kyllä ihan huippu, just semmonen mitä olin halunnukin! Semmosta naisellista, rentoo, jazzahtavaa streettiä, eli mun mielestä menis streetjazz-kategoriaan. Oli niin hyvä fiilis ton tunnin jälkeen, ja hostäitikin sano että "du ser glad ut" :D Niin, no ei oo varmaan kovin vaikeeta, kun koulusta tullessa monesti ei hirveesti hymyilytä... Tekis muuten mieli laittaa tosta tanssitunnista video tähän blogiin (otin videoo, että voin sit harjotella koreografiaa), mut en tiiä onko se tavallaan väärin, koska en oo kysyny keltään lupaa... Tosin ei siitä ketään tunnistais ainakaan.

Torstai jatku tanssilla kanssa. Tällä kertaa kumminkin vähän erilaisissa merkeissä... Nimittäin mulla on ollu semmonen suunnitelma et alotan jazzin, ja ennemmin tai myöhemmin myös baletin alkeet, koska siitä sais tosi hyvää tekniikkaa muuhunkin tanssiin, liikkuvuutta, aukikiertoa (jota mulla ei tällä hetkellä oo niinkun yhtään...), ryhtiä jne. Mut siis siitä jazzista. Päätin ottaa jazzbox F3-tunnin, joka on vähän niinkun perus 1 Suomessa, eli alkeet on jo käyty läpi, mutta aika perusjuttuja vielä tehdään. Ja sit menin tunnille, ja se ope oli mies, ja siellä oli mun lisäks neljä oppilasta!! Mietin vaan että voi ei, nyt ei oo hyvä mutu tästä tunnista. Ja kyllähän siinä sitten selvis, että taso oli väärä kuten myös tyylikin. Tottakai se vaikuttaa kun mies on opena. Opin sen sarjan heti, mikä oli outoa, koska yleensä vasta toisella tunnilla alan silleen saada oikeesti kiinni sarjasta ja hahmottaan sen. Harmi juttu tässä on se, etten saa ton tunnin tilalle mitään, koska päivät tai tasot on vääriä, tosi monet tunnit loppuu liian myöhään, ja tyyli on semmonen mitä en hae (tällä hetkellä oon hylänny kokonaan hip hopin ja streetin, en haluu mitään poppingia tai lockingia..:D). No, nyt oon kumminki saanu muhkealla 50 euron peruutusmaksulla ton tunnin peruttua, eli varmaan 1 krt/vk tanssimäärällä mennään, mistä en kyllä tykkää yhtään.

Simba ♥ Ja näytän jotenkin pulskemmalta kun oikeesti

Perjantaina mulla oli vihdoin tapaaminen aluevalvojan kanssa. Mentiin tunniksi Wayne's Coffeen juttelemaan mun tilanteesta. Tai no ei nyt "tilanteesta", kuulostaa jotenkin liian vakavalta :D Mut siis ihan että miten on menny koulun, perheen ja muiden juttujen kanssa. Ja sanoin asiat niinkun ne on: perhe on hyvä, ei mitään valittamista, mutta koulun suhteen sit on sitä valittamista senkin eestä. Kerroin, kuinka mun luokkalaiset tytöt ei ota mua oikeen huomioon, puhuu vaan keskenään ruotsia eikä ikinä puhu mitään, mä saan aina olla kyselemässä niiltä jotain, jos haluun jotain sosiaalista kanssakäymistä. Kerroin myös, että koulu on täynnä niin erikoisia ihmisiä, että sieltä on vaikee löytää ihan samantyylistä seuraa. Loppujenlopuks päädyttiin siihen, että tää aluevalvoja (joka btw oli tosi mukava ja avoin) laittaa mun mentorille sähköpostia, kunhan oon ekana puhunu ite sen kanssa, ja sen jälkeen jos ei asiat muutu, niin aletaan mulle ettimään uutta koulua! Joka voi tosin olla tunnin matkankin päässä, ei kiva.

Jep... Varmaan näytin semi iloselta siinä metromatkalla!

Suoraan kahvituokion jälkeen mun hostveljen kanssa lähettiin Tukholmaan, tarkemmin sanottuna Karlbergiin, ja siellä nähtiin hostperheen lapsien serkkua, Danielia (tää on kyllä niin jännä, etten voi hostien nimiä tähän kirjottaa mut sit serkut kyllä?:D), joka oli pyytänyt mut (tosin jäi epäselväks että oliko tää ihan puhtaasti sen oma idea, vai oliko hostäitillä kenties osuutta asiaan...) kattomaan sen kavereitten keikkaa Lidingöön. No, eipä siinä alkuillasta ollu mitenkään ongelmia sinänsä, Danielin tyttökaveri (siis tyttö-kaveri) oli meidän kanssa, käytiin neljästään syömässä ja tälleen. Mut sit kun mukaan liitty myös Danielin neljä muuta kaveria, niin mun osuus tässä ryhmässä jäi niin pieneks et tunsin itteni melkeen näkymättömäks, mikä ei ollu kyllä yhtään kivaa, kun mukaan voi lisätä vielä kamalan päänsäryn ♥ Näille ihmisille ei sitten tullukaan sanottua muuta kuin "Hi, I'm Maija". Että näin. Oli siis todella ratkiriemukas ilta. Siihen kuului mm. paikallisjunassa istumista, ravintolassa istumista, metrossa istumista, Lidingön jossain junassa istumista ja nuorisotalolla istumista. Ja siis tarkoitan istumista sen oikeassa merkityksessä. Mä vaan istuin. Mutta miten muka voisin osallistua keskusteluun, jossa jokainen puhuu ihan hiton nopeaa ruotsia, etten mäkään enää ymmärrä että mistä on kyse. Ja arvaa haluanko edes, kun kukaan ei vaikuta olevan kiinnostunut musta. Ei ees kysymystä että mistä oon kotoisin tai onko ollut kivaa täällä (onneks ees se Danielin tyttökaveri kysy multa tämmösiä asioita...). Eli ton illan jälkeen ei kyllä ollu mitenkään fiilikset katossa. Aloin vaan miettimään, että missä vika, mussa, näissä ihmisissä vai Tukholmassa (on tunnettu ehkä hieman ylimielisistä ihmisistä)? Aloin miettiin, että onko vika mussa, kun tuli vähän sama tunne kun koulussa.

Hostisän vanhempien mökki. Musta toi on jättesöt!

Lauantaina fiilis ei parantunu yhtään, koska aamulla aamiaispöydässä kun kysyin hostäidiltä, että miten oli mennyt aluevalvojan kanssa (meni kahvittelun jälkeen käymään meillä puhumassa hostparentseille), niin vastaus ei todellakaan ollut mitenkään ymmärtäväinen. Hostäiti sano, että ehkä mun pitää tehä koulussa jotain extremeä, tehdä jotain tosi ei-muntyylistä, mikä viittas aikalailla siihen että vika kyllä nyt on mussa, ei suinkaan koulussa. Mutta jos koulusta ei kuitenkaan ala kavereita kuulumaan, niin ei se mitään, onhan mulla vielä mun hostveli -ja sisko, Britta, Daniel ja niiden kaverit. Eli voisin siis vuoden viettää muiden kavereiden seurassa, tunkien porukkaan (mitä en tykkää tehdä ees Suomessa, kieltä osaavana) ja elää uudelleen tota perjantaita ♥ Tää kuulosti niin hyvältä, että tuli melkeen itku kurkkuun eikä siinä paljon vastaan väitetty, koska mun ääni ois varmaan murtunu jos oisin alkanu enemmän tunteistani puhuun. Se onkin ongelma siinä, etten voi oikeen rehellisesti kertoo miltä tuntuu, siis hostäidille. Jännä että jotkut ei vaan voi ymmärtää tätä tilannetta. Tosin voi olla, että se vika sitten on oikeesti mussa. Mut siis suurin ongelma on tietysti kieli. Jos en pääse keskusteluun mukaan, niin kyllähän siinä ulkopuoliseks jää. Ja kun mulle on hirveen tärkeitä kaverit, aidot, läheiset ystävät, joiden kanssa voi olla vaikka kahestaan. En oo niinkään ikinä tykänny olla isossa porukassa, vaikka ei siinä mitään vikaa ookkaan. Ja musta ois hirveen tärkeetä, et saisin kavereita, koska muuten tää vuos tulee oleen tylsä. Haluun saada omia kavereita, en roikkuu muiden porukoissa.

Jokatapauksessa, lähettiin sit aamupalan jälkeen hostisän -ja siskon kanssa taas maalle. Oli ihan jees, taas lähettiin metsään ettimään kantarellejä, mikä tosin pitemmän päälle alko jo tympiä, nimittäin oli kuuma, nälkä ja väsytti. Mut siinä tietysti palo kaloreita, mikä on hyvä. Lähettiin hostsiskon kanssa jo aiemmin pois (onneks!), ja oli kyllä niin ihana saada ruokaa ja vaan istua <3 Ja näitten mummo on tosi mukava, ja mukavuutta lisää vielä tietty se, että se puhuu suomea! No mutta, tässä vähän taas kuvia maalta:

Ei vielä hostsiskon kanssa tiietty tulevista kärsimyksistä...

Mikä kuukausi? Ei alemman kuvan perusteella uskois, että on jo syyskuu...

 

Tää ei kyllä valitettavasti ollu mun ateria :(

Sunnuntaina näin taas Alinaa! Se tuli ekana tänne Sollentunaan, ja käytiin Sollentuna Centrumissa Lagerhausissa, ja sit näytin Alinalle Stinsenin, missä käytiin syömässä Burger Kingissä. Kuten Alinankin blogista voi lukea, niin ei se Mäkille (mun tapauksessa Heselle ♥) vedä vertoja! Ja siinä kävikin niin, että juustoateriaa en saanu syötyä loppuun, vaan jäi puolet hampparista jäljelle!? Ihme! Ja aterian hintahan oli se 34 kruunua vaan! Eli jotain neljä euroa? Tajusin muuten, et nyt aina kun oon nähny Alinaa, nii me ollaan syöty hamppareita :D Eka kerralla Mäkissä, tokalla siellä Basilica-ravintolassa ja nytte sitte Burger King. Mitä seuraavaks? :D Mutjoo, koska ilmeisesti hamppariateria ei riittänyt, päätettiin mennä kahvilaan, josta olin ihaillu mutakakkua (mun uus rakkaus!) muutaman kerran kun oon ollu Stinsenissä, mutta nyt päätin ihan jopa ostaa palasen sitä! Ja no, olihan se pettymys sen Muffins Bakeryn jälkeen... Maistu ihan jollekin perunalle tai jollekin, en osaa selittää! Ja Alinakaan ei ollu kovin tyytyväinen juustokakkuunsa :D No, ei voi mitään. Stinsenin jälkeen lähettiinkin sit Tumbaan, missä Alina nyt väliaikasesti asuu. Siellä syötiin middag-ateria ja efterrätt Alinan tän hetkisen hostin kanssa joka oli tosi mukava, ja se puhu vaan vanhoista vaihtareistaan meille. Sillä oli myös söpö mäyris joka oli vähän kärttynen kylläkin! Sitten mä lähinkin kotiin Sollentunaan suoralla junayhteydellä ah!


No, siinä riittää juttua varmaan vähäks aikaa, vai mitä? Sori, että kuvat on tommosia sekalaisia, osa weheartit.comista, osa ihan ite otettuja :D Ja muutenkin tuli tossa vähän (taas) angstattua, sori siitäkin...
Mut eile oli ihan hyvä päivä, koulussa oli ihan jees, ja oltiin leffassa kattomassa ruotsalainen leffa Jag saknar dig, mikä kerto tytöstä, jonka kaksossisko kuolee... Kuulostaa kauheelta, mut ei se loppujenlopuks NIIN kauhee ollu sit. Se oli itseasiassa aika hyvä :)

Ja no, nythä tässä on menny monta päivää ton jälkeen, eli varmaan riittäis lisääki juttua, mut en nyt tähän valiin jaksa kertoa :D! Hejdå, vi hörs!

Vielä sen leffan traileri ja musavideo!