Tai ainakin tolta musta tuntuu tällä hetkellä... Että ainoa ystävä kenen kanssa voin sopia tapaamisen normaalisti ja tavata niinkun kotosuomessa.. Ja löpistä ihan semmosia juttuja kun huvittaa ja mikä parasta: NAURAA AIDOSTI :D Mua vieläpä pelottaa että tilanne ei tästä muutu, koska mun koulussa porukka tulee niin eri paikoista Tukholmaa, että mun luokan tyttöporukkakin keitten kanssa oon, niin ei oo todellakaan mitenkään läheinen, että koulussa vaan hengailevat yhdessä. Eli turha odottaa kutsua mihinkään tyttöjen rupatteluiltaan ja shoppailemaan. Tuntuu niin jännältä, kun on oma tiivis porukka itellä, tosin ei kaikki meistä oo samassa koulussa kumminkaan. Täytyy nyt vaan toivoa parasta. Jos ei ala parin viikon sisällä vaikuttaa siltä, että en lähempiä kavereita alkaisi tulemaan, niin saatan jopa harkita koulun vaihtoa. Ennen Ruotsiin lähtöä pelkäsin, etten saisi KETÄÄN ystävää, ja koulussa oisin yksin. No, se pelko on ainakin kumottu, mutta salaa mielessäni tiesin, että tulisin saamaan ystäviä keiden kanssa voisin olla myös vapaa-ajalla, mutta nyt alan vähän epäilemään... Tietysti koulun vaihdossa taas on riski, että en saisikaan sitten YHTÄÄN ystävää, ja ahneella on paskanen loppu. Äh, en tiiä, näitten ajatuksien kanssa oon enimmikseen painiskellut ja on tehnyt mut tosi surulliseksi :( Ei aina kaikki mee ihan niinkun suunnittelee. Mutta kai siinäkin voi hyvät puolensa olla.
Haha, otin kuvia ittestäni samalla ku kävelin juna-asemalle
No, jokatapauksessa, tää viikonloppu ei ollut ihan tråkig, koska perjantaina näin siis mun hostperheen perhetuttujen tyttöä Brittaa, josta oonkin ehkä joskus maininnutkin. Aiotaan ottaa yhessä yks tanssitunti Balettiakatemiasta (kuulostaa hirveen viralliselta, mut ei, ei oteta balettituntia :D), eli ainakin kerran viikossa mulle on siunattu hetki normaalin, sosiaalisen ihmisen elämää, thank god <3 Ja onneks tää Britta on hirveen mukava ja avoin, että saatan sitä muulloinkin nähdä.
Ja lauantaina sitten näin taas Alinaa. Menin sitä vastaan Stockholm C:lle, eli Tukholman päärautatieasemalle, ja siitä lähettiin sitten Sollentunaan :) Mentiin Sollentuna Centrumiin, koska halusin näyttää sen taivaan (verrattuna johonkin Jyväskeskukseen, huhhuh sentään) myös jollekkin muulle. (Btw, jos joku on tulossa tänne Tukholmaan, niin varmastikkin raahaan sen tonne ;) Huono puoli tossa nimittäin oli, että mentiin tonne ehkä siinä viiden aikaan, eli siinä vaiheessa kun oltiin syöty, niin oli liian myöhästä enää kierrellä vaatekauppoja tai käydä kahvilla. Mut ei se mitään, ainakin raha säästy.
Sollentuna Centrum on kyllä niin kiva paikka musta! Arkkitehti on kyllä nero :) Ps. kuinkakohan paljon oon mainostanu tota paikkaa? Jos oisin joku ihan hullu lukijaharava, nii ois varmaan saanu aika hyvää mainosta toi paikka!
Welcome to the jungle ;)
Tykkään tosi paljon syödä paikassa, joka myös näyttää hyvältä!
Freaky but beautiful
Kieltämättä näyttää hyvältä, mutta ateria osottautui pienoiseksi pettymykseksi. Ensinnäkin hampurilaisen sisässä oli vaan
pihvi, juusto ja vähän majoneesia, joten jouduin taiteilemaan tosta salaatista hiukan lisätäytettä hamppariin.
Ei siinä, ainakinsaatiin hyvät naurut Alinan kanssa :D
Koska kahvilat oli menneet kiinni, mentiin Alinan kanssa ICAan ja jostain kuumman syystä eksyttiin leivonnaishyllylle!
Siellä tämmönen ihanan suklainen muffinsi odotti syöjäänsä, ja luuletteko että pystyin sanomaan ei?
Noihan ois kumminkin menny roskikseen, kello oli kumminki jo jotain puol seittemän ja siellä oli jokunen jäljellä vielä...
Sollentuna Centrumin jälkeen mentiin vielä meille, ja oli ihan kiva olla kun oli vaan hostsisko kotona, niin saatettiin ihan rauhassa mennä Alinan kanssa mun huoneeseen ja puhua ja nauraa niin paljon kun sielu sieti, ja tosiaan syödä noita herkkuja, hehhe...
Mut eipä sen enempää siitä päivästä :) Sanonpahan vaan, että vaikeuksia tulee aina välillä, mut pitää vaan ajatella että ne vahvistaa, pikku jutut ei Suomessa tunnu sitten enää niin pahalta. Nytkin ajatus, että Suomessa ei oo ketään kavereita samoilla kursseilla kun muut on jo kolmosella, tuntuu jotenkin ihan naurettavalta :D Öö, nyt oon ollu koulussa jossa mulla ei aluks ollut KETÄÄN ja oli ihan hirveetä paskaa! Että enpä usko, että voi ihan hirveetä Suomessa sit olla :D
Aattelin laittaa vielä tähän muutamia Lady Gagan biisejä jotka on so freakeshly good, että en tiiä mitä sanois! Oon nyt kuunnellu kaikki biisit tolta Gagan uusimmalta levyltä, ja oppinu pitään ainaki vähän jokaisesta. Ja siihen ei ees menny kauan aikaa. Musta se on hyvän biisin/musiikin merkki, jos ihmiset ympäri maailmaa alkaa siitä pitämään hetkessä. Hyvä musiikki on sitä, mikä kuulostaa hyvältä, eikä siihen mitään voi lisätä. Sillä ei sitten ole mitään väliä onko se purkkapoppia, täysin pinnallista tai jotain muuta vastaavaa, sillä kaikkein tärkeinhän on se fiilis mikä siitä musiikista tulee. Tietysti hyvät lyriikat ei oo pahitteeks kumminkaan :) Enjoy!
Hmm.. mitähän vinkkejä vois antaa tohon kaveriongelmaan, oon ollut joskus ulkomailla vähän vastaavassa tilanteessa. Mul on itelläni ollut aiemmin se ongelma että uudessa ympäristössä ja tilanteessa odotan et muut tulee mun luo ja tekee tavallaan alotteen tutustumisessa. Mutta oon oppinu vähän sellasta "heittäymistä" et jos en tunne ketään meen vaan rohkeesti kysyyn et voinko liittyä seuraan, välittämättä siitä miten hölmöltä tilanne saattaa tuntua tai että teenkö itteni ihan naurunalaiseksi. Ja tätä kautta oon tutustunu hyviin tyyppeihin jotka ulkoisesti on ekaks vaikuttaneet siltä et ne ois ku toiselta planeetalta! :D Jos sun koulus ei oo ketään jonka kans hengata vapaa-ajalla niin voisitko kysyy esim siltä sun perhetutun tytöltä et jos voisitte nähä useemmin, tai et voisko se tutustuttaa sut kavereihinsa! Kerrot vaan ettet oo viel tavannu ketään kivoja tyyppejä kun oot uus ja vielä vaihtari. t.Pinja
Niin, toihan se on yks vaihtarin tärkeimmistä jutuista, että pitää olla oma-aloitteinen ja mennä ite esittäytymään ja puhumaan muille, eikä odottaa että joku muu tulee luokse. Ja niin oon tehnytkin onneks, ja nyt mulla on kyllä silleen kavereita, harmittaa vaan et tuskin ketään kenen kanssa vapaa-ajalla voisin olla. Toi on kyl ihan hyvä idea, että kysyisin siltä Britalta et voisin joskus nähä sen kavereita, mutta siihen kyl mun täytyy rehellisesti sanoo, että ne on aivan eri tyylisiä :/ Koska tää Brittakin on vähän boheemimpi kun mä oon. Mutta oon ilonen että on ees yks kaveri kenen kanssa voin olla sillontällön :) Mut kiitos kommentistasi!
myös vaihtarina olleena en voi sanoa muuta ku että anna itelles ja muille aikaa. ei niitä kavereita hetkessä tuu, ja jos ruotsissa on yhtään sama meininki kuin suomessa (eli kartetaan tuntemattomia kuin ruttoa), voi kavereiden saaminen olla vaikeeta - oli koulu mikä tahansa. mä ite aloin saamaan "kunnon" kavereita vasta pari-kolme kuukautta maassa olon jälkeen, ja ne ihan parhaat ystävät tuli vasta joskus puolen vuoden jälkeen. eihän se helppoa oo, on uus kieli ja koti-ikävää varmaan ja suomi mielessä, mutta kyllä se siitä. koita löytää harrastuksia, sellasia joissa tapaisit omanlaisia ihmisiä, äläkä mieti suomen kaveriporukkaa niin hirveesti. täysillä vaan eteenpäin, hyvin se menee !
Kiitos tosi paljon kommentistasi:) On kyllä totta, että tohon menee aikaa... Ja kun mietin omaa ekaa lukiovuotta, niin ne ihmiset kehen tutustuin (en tuntenut aiemmin yhtään) ja joista tuli mun hyviä ystäviä, saavuttivat paikkansa tärkeimpien ystävien joukossa vasta kevään puolella, vaikka sama kieli olikin. Niin, kai tässä pitää vaan yrittää ajatella positiivisesti ja antaa aikaa. Ehkä kun alan puhuun enemmän ruotsia niin asiat muuttuu :)
Hahaha, DIY hampparit! :D
VastaaPoistaHahah, en tosin tiiä miks nauran koska en tiiä mitä toi DIY tarkottaa :D voisitko selventää koska oon miettiny tätä aika kauan!:D
VastaaPoistaHmm.. mitähän vinkkejä vois antaa tohon kaveriongelmaan, oon ollut joskus ulkomailla vähän vastaavassa tilanteessa. Mul on itelläni ollut aiemmin se ongelma että uudessa ympäristössä ja tilanteessa odotan et muut tulee mun luo ja tekee tavallaan alotteen tutustumisessa. Mutta oon oppinu vähän sellasta "heittäymistä" et jos en tunne ketään meen vaan rohkeesti kysyyn et voinko liittyä seuraan, välittämättä siitä miten hölmöltä tilanne saattaa tuntua tai että teenkö itteni ihan naurunalaiseksi. Ja tätä kautta oon tutustunu hyviin tyyppeihin jotka ulkoisesti on ekaks vaikuttaneet siltä et ne ois ku toiselta planeetalta! :D Jos sun koulus ei oo ketään jonka kans hengata vapaa-ajalla niin voisitko kysyy esim siltä sun perhetutun tytöltä et jos voisitte nähä useemmin, tai et voisko se tutustuttaa sut kavereihinsa! Kerrot vaan ettet oo viel tavannu ketään kivoja tyyppejä kun oot uus ja vielä vaihtari. t.Pinja
VastaaPoistaNiin, toihan se on yks vaihtarin tärkeimmistä jutuista, että pitää olla oma-aloitteinen ja mennä ite esittäytymään ja puhumaan muille, eikä odottaa että joku muu tulee luokse. Ja niin oon tehnytkin onneks, ja nyt mulla on kyllä silleen kavereita, harmittaa vaan et tuskin ketään kenen kanssa vapaa-ajalla voisin olla. Toi on kyl ihan hyvä idea, että kysyisin siltä Britalta et voisin joskus nähä sen kavereita, mutta siihen kyl mun täytyy rehellisesti sanoo, että ne on aivan eri tyylisiä :/ Koska tää Brittakin on vähän boheemimpi kun mä oon. Mutta oon ilonen että on ees yks kaveri kenen kanssa voin olla sillontällön :) Mut kiitos kommentistasi!
VastaaPoistamyös vaihtarina olleena en voi sanoa muuta ku että anna itelles ja muille aikaa. ei niitä kavereita hetkessä tuu, ja jos ruotsissa on yhtään sama meininki kuin suomessa (eli kartetaan tuntemattomia kuin ruttoa), voi kavereiden saaminen olla vaikeeta - oli koulu mikä tahansa. mä ite aloin saamaan "kunnon" kavereita vasta pari-kolme kuukautta maassa olon jälkeen, ja ne ihan parhaat ystävät tuli vasta joskus puolen vuoden jälkeen. eihän se helppoa oo, on uus kieli ja koti-ikävää varmaan ja suomi mielessä, mutta kyllä se siitä. koita löytää harrastuksia, sellasia joissa tapaisit omanlaisia ihmisiä, äläkä mieti suomen kaveriporukkaa niin hirveesti. täysillä vaan eteenpäin, hyvin se menee !
VastaaPoistaKiitos tosi paljon kommentistasi:) On kyllä totta, että tohon menee aikaa... Ja kun mietin omaa ekaa lukiovuotta, niin ne ihmiset kehen tutustuin (en tuntenut aiemmin yhtään) ja joista tuli mun hyviä ystäviä, saavuttivat paikkansa tärkeimpien ystävien joukossa vasta kevään puolella, vaikka sama kieli olikin. Niin, kai tässä pitää vaan yrittää ajatella positiivisesti ja antaa aikaa. Ehkä kun alan puhuun enemmän ruotsia niin asiat muuttuu :)
VastaaPoista