En utbytesstudent i din skola?

Moi! Joku kyseli vähän että mihin mun tiheä postaustahti on jäänyt. Jep, oon itekin huomannut et oon vähän harvemmin kirjotellu, mutta on ollu ihan hirveesti kaikkia koulujuttuja ja sun muita! Ja muutenkin ei tuu paljon istuttua koneella kun on nii ihanat ilmat ja kaikkee... Parina päivänä oon vaa istunu koulun jälkee ulkona ja lukenu kirjaa (Cirkeln, tosi hyvä kirja!), ku on vaa nii ihana sää ja aurinko paistaa. Mut nyt on loma ja mulla ei oo erityisemmin suunnitelmia, joten aattelin kirjottaa teille loman aikana jutuista mistä en oo ehtiny kirjottaa. Saattaapa ehkä tulla videopostauskin! Onks jotain ehdotuksia mistä tekisin?

Oon kirjottanu jotain tipsejä tuleville vaihtareille, miten kannattaa käyttäytyä hostperheessä ja koulussa, mut nyt päätin et voisin kirjottaa myös niille, joitten koulussa/luokalla/kurssilla on vaihtari. Okei, on totta että jokanen on oman onnensa seppä, ja pitää ite olla avoin jos haluu saada kavereita, mutta on se helpompi alkaa ihmisille puhuun jos ne esim. terveehtii tai ees hymyilee, kun silleen että porukka täydellisesti jättää huomiotta. Monesti se voi myös olla että porukka ei tiiä mistä puhuis ja ei oo varmoja jos vaihtari osaa hirvee hyvin maan kieltä, mutta eihän sitä se vaihtari voi tietää. Se, että porukka ei tiiä mitä sanois menee voidaan tulkita ylimielisyytenä ja välinpitämättömyytenä.

Mutta ei tarvii aina ajatella että "ei oo mun ongelma", jos ei kiinnosta. Kyllä sitä voi olla mukavakin. Ite olin yhessä ryhmässä, jossa kukaan ei kysyny multa mitään, vaikka ihan hyvin ties et oon vaihtari. Se tuntu kyllä pahalta, ja ei kyllä ne tunnit ollu yhtään kivoja ku piti aina miettii et mihi sitä oikee menis istuun ku kaikkien naamat näytti siltä että "ei tarvii tänne tulla". Eka kerta elämässä ku piti miettiä tommosta, mutta kyllä siitäki oppii. En yhtään tiiä miks porukka oli tommosta - oliko kyse ylimielisyydestä vai ujoudesta? En tiiä, mutta ei ainakaan saanu mua tunteen itteeni tervetulleeks. Sit on taas niitä ryhmiä, tai no ihmisiä, jotka kyselee kuulumisia, moikkaa ilosesti, kehuu jne. Ei nyt mitään sydänystäviä mutta ei kenenkään tarvii ystäväks alkaa. Ihan perus tämmönen toisen huomioiminen riittää! Se iha parantaa päivän. :)

En tiiä mistä kiikastaa, minkä takia porukka ei yksinkertasesti tuu puhuun. Voi olla, että kaikki ei vaan uskalla tulla sanoon mitään, tai sit ei vaan kiinnosta. Kuulin yheltä ruotsalaiselta, joka oli ollu Australiassa, että vuoden lopussa ihmiset oli sanonu sille, et "ei me sulle kehattu mitää sanoo, ku olit jotenki nii semmonen cool". En nyt sano enkä ala uskotteleen itelleni et ihmiset sen takia jättää kysymättä jotain, et oon niin helvetin cool ihminen et ei mitään rajaa, mut kuinka useesti sitä tulee tuntemattomille puhuttua? Niinpä. Mutta rohkeus palkitaan! Ite ainakin vaan ilahdun hirveesti jos joku kyselee jotain. Siispä, jos koulussas tai luokallas (tai miksei vaikka harrastuksessa, sukulaisilla tai jotain) on vaihtari, niin moikkaa, kysy mistä tulee, miks jne... Niin paljon löytyy puhuttavaa loppujenlopuks. Sen oon huomannu et ihmiset voi olla iha erilaisia mitä aattelit ku niiltä kysyy jotain! ;)

Tulipas kunnon romaani, mutta no, toivottavasti pidätte tän mielessänne! Ite ainakin oon aatellu, et jos ens vuonna mun koulussa on vaihtari, joka sattuu oleen esim. samalla kurssilla, nii kysyn kyllä jotai jne. Ja oisha se tosi siistiä olla jonku vaihtarin hyvä kaveri, näyttää sille kaikki paikat ja auttaa kielen oppimisessa... Onko teijän koulussa yms. ollu vaihtareita, ja mitä ootte tehny? :) Ja vaihtarit, kertokaa jos on ollu samantapasia kokemuksia! Tosin tietty vaikuttaa myös sijotus vähän, pohjoismaat nyt on pohjoismaat...