Ett stort beslut

Jotkut varmaan muistaa, miten ehkä vielä kuukausi sitten mietin että miten teen kouluasian suhteen, koska sieltä tuskin tuun saamaan niin hyviä kavereita ja siellä on niin erityylisiä ihmisiä. Päätin kumminkin, että toistaseks en kouluu vaihda, koska on mulla muutamia kavereita koulun ulkopuolellakin, ja perheenkin kanssa on ihan kiva välillä viettää aikaa.

Mutta nyt mä oon kumminkin päätökseni tehnyt. Oon aika varma, että en voi mun luokkalaisista tytöistä vapaa-ajan kavereita saada, paitsi ehkä yhdestä, mutta sekin aina vaan juhlii, mikä ei oo kovin hyvä juttu mulle, jos tiiätte STS:n säännöt ja no, mun hostäiti nyt on aika tiukka muutenkin... Mietin hirveen pitkään (oikeestaan koko ajan kun oon tota koulua käynyt), että mitä teen: jatkanko opiskelua paikassa, johon olen sopeutunut mutta en viihdy kumminkaan hirveen hyvin, vai otanko riskin, ja vaihdan kouluun josta voisin saada samantyylisiä kavereita? Nyt lopultakin, oon valinnut jälkimmäisen. Nyt ois tavotteena, että joululoman jälkeen alotan uudessa koulussa. En tiiä yhtään missä. Se saattaa olla se Sollentunan iso koulu Rudbeck, tai joku ihan muu. Vaikka tunnin koulumatkan päässä, ei voi tietää... Toivon kumminkin, että oon tehnyt oikeen valinnan. Että en kadu myöhemmin, että miks piti yrittää hakea täydellisyyttä, kun asiat oli ihan hyvin ennen.

Mut en vaan haluu ajatella, että mulla ois voinut olla hauskempi vaihtovuos. Ja sanoa kaikille että joo, en kyllä saanut paljon ketään kavereita, ja eipä sitä tarvii Tukholmassakaan käydä, kun ei siellä oo ketään kenen luona vierailla! (paitsi hostperhe) Sitten taas mietin, että no tarviiko olla? Tai että paranisko asiat omassa koulussa keväällä?

Huh, liian vaikeeta, ja eipä tollaset asiat oo ikinä helppoja päättää, varsinkaan mun tyyliselle ihmiselle. Mut loppujen lopuksi, eihän se tuleva koulu ois kun paikka, jossa opiskelen seuraavat 5kk mun elämästä. Ei mikään lukio jossa ollaan kolme vuotta. Ja mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Okei, ehkä en saa yhtään kaveria, mutta se on vaan elämää, mulla on onneks elämä Suomessa. Ja sainhan mä kavereita koulusta, jossa on eri tyylistä porukkaakin. Ja ainakin jos ei muuten, niin oon nähnyt myös eri näkökulmista, että millanen se ruotsalainen koulu onkaan. Ja ehkä on helpompi saada kavereita, kun puhun kumminkin varmaan aika hyvin ruotsia joululoman jälkeen, enkä ees käyttäisi enkkua uudessa koulussa.
Ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta täytyy tehdä itse parhaansa, ja loppu on sitten tuurista kiinni...



Mitä itse tekisitte mun tilanteessa? Tai onko teillä ollut ite samanlaisia ongelmia, ja jos on, niin otitteko riskin vai jäittekö vanhaan tilanteeseen? Nyt todellakin toivon että saan jonkinlaista (asiallista!) feedbackia tästä...

Ps. Huomenna oon ollut Ruotsissa 3kk !

Sopii fiiliksiin: Lady GaGa - Highway Unicorn (Road to Love)