TACK FÖR ALLT

Kaikella on aikansa, kuten tälläkin blogilla. Nyt on reilu vuosi kulunut tän blogin alottamisesta, ja tuntuu et se on menny nopeesti.

Kiitos paljon teille, jotka ootte mun blogia lukenut! NI ÄR BÄST

Vem ska vara utbytesstudent i Sverige?

"Voisitko tehdä postauksen suositteletko vaihtoon lähtöä ja Ruotsia vaihtomaana

 ja minkälaisille henkilöille voisit vaihtoa/Ruotsia suositella?"

Tällästa postausta joku pyyteli ja musta oli hyvä ehdotus, koska vaihtomaa vaikuttaa vaihtoon niin hirveesti.

• Eka pitää sanoa että suosittelen vaihtoon lähtöä! Mutta toisin kuin vaihto-oppilasjärjestöt, niin pitää sanoa että kannattaa eka miettiä itteään ihmisenä, ennen kun laittaa hakemukset menemään. Vaihtarin kannattaa olla sosiaalinen, ulospäinsuuntautunut, joustava ja myös aika hyvin itsensä tunteva. Pitää kestää semmosta, että kaikki ei mee niin helposti kun kotimaassa. Tietysti kaikkeen sopeutuu, mutta on kumminkin kyse yhdestä vuodesta. Kannattaa myös miettiä että onko realistiset syyt lähteä vaihtoon. Usassa ei välttämättä pääse elämään sitä kalifornialaista unelmaa hiekkarannoilla, Japanissa ei välttämättä opi puhumaan sujuvaa japania ja Argentiinassa et muutu latinoksi. Kannattaa ottaa selvää muilta maassa olleilta. 

• Ruotsia voisin suositella niille, jotka haluu vaihtoon mutta ei kumminkaan kovin kauas, eikä oo kiinnostunut mistään hirveestä kulttuurierosta. Tietty Ruotsi on tosi hyvä paikka myös niille, jotka haluu oppia ruotsin! Kannattaa kumminkin olla tarkkana ettei puhu liikaa enkkua aluks, vaan alottaa ruotsin puhumisen ihan på en gång. Monet tietty on myös kiinnostuneita Ruotsista ja Ruotsi varmaan vaikuttaa vähän paremmalta versiosta Suomesta, joten siinä tapauksessa se on hyvä tapa ottaa selville onko asia näin. ;)

• Toisaalta ruotsalaiset on aika lailla samanlaisia kuin suomalaiset, eli ei kovin avoimia, ja ihmisiin tutustuminen voi olla vaikeeta, etenkin isoissa kaupungeissa. Ruotsalaiset on myös vähän tekopyhiä jollakin asteella, eli Suomessa vieraat tyhjät lupaukset on Ruotsissa aika yleisiä... Mutta sinnikäs kyllä tutustuu ihmisiin! Suosittelen siis Ruotsia vaihtomaana.

Eipä tässä kai kummempia! Vaihto on tosi hyvä juttu ja avartaa maailmaa, loppupeleissä ei sillä niin väliä mihin maahan menee, jokaisesta löytyy yleensä oman tyylistä porukkaa, ja som sagt, kaikkeen sopeutuu. Kysykäähän vielä, jos on jotain mikä jäi mietityttään. :)

Hemma!

Sori hirveesti että tää kotiintulopostaus tulee näin myöhässä. On vaan riittäny tekemistä ja jotenkin täällä on vaikee ollu jatkaa tänne kirjottamista. Lähtöä edeltävänä iltana mulla oli tosiaan läksiäisjuhlat vielä sukulaisille. Juhlissa oli sukulaisia, Britan perhe, aluevalvoja ja Lena ja Silvia. Oli kyllä tosi kivaa jutella, heittää läppää ja syödä ihanaa voileipäkakkua. Tuli kyllä haikee olo kun vielä tajus että menee varmaan aika kauan ennen ku näitä ihmisiä näkee uudelleen. Sain myös ihania lahjoja. Kirjoja, digitaalisen valokuvakehyksen Ruotsissa otetuilla kuvilla hosteilta, koruja, ja aivan ihanan aidon kultaisen lehtikaulakorun hostäidin vanhemmilta.

Hostsisko teki taas ihanan kampauksen <3

Mun tekemät mokkikset! Onnistu hyvin ;)

Hostäiti piti mulle pienimuotoista puhetta ja purskahti itkuun...

Kotiinpalukin meni hyvin. Perjantaiaamuna oli vaan tosi outo olo, aika haikee. Lentokentällä oli kuitenkin niin hektistä että ei siinä ehtiny mitään kyyneleitä vierittää. Helsinki-Vantaalla olikin sit perhe mua vastassa, ja siitä ajettiin sitten kotiin, ja klo 23 oltiin sitten Jyväskylässä. Nyt oon vihdoin saanu kaikki laukut purettua ja jotenkin huoneenkin järjestykseen, ja tän postauksenkin jälkeen voi normaali elämä Suomessa alkaa/jatkua.

Tosi jännä tunne kyllä, kun tuntuu siltä etten ikinä ois poissa ollutkaan. Kavereidenkin kanssa tuntu ihan siltä kun oltais edellisenä päivänä viimeks nähty. Vähän tuntuu oudolta kyllä totutella tähän Jyväskylän menoon kylläkin. Jyväskylän keskusta tuntuu hirveen pieneltä ja autiolta Ruotsin menon jälkeen. Keskustassa olo tuntuu ihan erilaiselta kun näkee niin paljon tuttuja naamoja! Tänään törmäsin muuten yhteen tuttuun, joka monen muun tapaan sano että mun suomessa on ruotsalaista aksenttia. Itehän en sitä kuule, mutta no, ehkä se muutenkin ajan mittaan kohta katoaa.

En nyt muuta jaksa tähän selitellä, kun oon niin hyvin päässy vauhtiin ton mun uuden blogin kanssa. :) Tänne tulee kyllä vielä yks teksti josta tehtiin toivomus, mutta muuten tää oli kyllä nyt tässä. Palaillaan pian viimeisen kerran! ♥

Dags att åka hem!

Eilen oli ihanat läksiäiset täällä ja sain tosi kivoja lahjoja. :) Tänään aamulla oli ihan outo olo, ja itkettiin vaan hostsiskon kans... Nyt on huone siivottu ja kamat eteisessä, yhteensä 2 matkalaukkua ja 6 muuta laukkua. :D  Kohta lähetään Arlandalle, ja sieltä sit kotiin. Jännää! Heippahei, vi hörs i Finland!

Sista orden

Noniin. Nyt se on sit melkein siinä, mun vaihtovuosi. Hädintuskin yhtä vuorokautta enää jäljellä Ruotsissa. Tuntuu että siitä on ihan vähän aikaa kun olin lentokentällä jännittyneenä, enkä yhtään tiennyt mitä odottaa. Vähän aikaa siitä kun näin hostini ekan kerran, ja kun menin ekaa kertaa Ruotsissa kouluun. Vähän aikaa siitä kun aloin puhumaan säälittävän huonoa ruotsia ja vähän aikaa siitä kun oli vielä hirveä koti-ikävä.

Mutta jotenkin kaikki muuttuu yhtäkkiä ja eri koulun käymisestä tulee arkipäivää, niistä uusista ja vieraista ihmisistä perhe ja ystäviä ja eri maan kielen puhumisesta sen verran sujuvaa, että sitä ei edes mieti sen enempää. Koti-ikäväkin vaan katoaa johonkin, ja uudesta maasta tulee koti.

Toisaalta tuntuu, että olisin täällä ollut iät ja ajat, ja monet Suomen jutut on päässy jo unohtumaan ja tuntuu että sehän on ihan eri ihminen joka siellä Suomessa asu, mutta toisaalta niin sama. Monet mielipiteet ja ajatukset muuttuu, kun joutuu oleen ihan erilaisessa ympäristössä eikä aina pääse meneen helpoimman kautta.  Oppii tekemään asioita itse, eikä tarvii kokoajan jotain viereen auttamaan.

Monesti ei oo ollu niin helppoo, ja sillon oon vaan aatellut että "se mikä ei tapa, vahvistaa", ja se on niin totta. Tän jälkeen varmasti tuntuu monet pikkujutut pikkujutuilta, eikä ehkä tuu valitettua niin turhasta, kun sitä ei oo aina täällä voinut tehdä. Oppii myös arvostaan ihan arkipäivän asioita, niinkun omaa perhettä ja ystäviä, ja sitä kotikaupunkiakin.

Monia tärkeitä ihmisiä ja aivan ihana maa jää taakse kun nyt lähden Suomeen, mutta se on ihanaa että ne on niin lähellä. Tuntuu aivan mahtavalta että oon oppinut tunteen naapurimaan ja sen ihmisiä, ja näkeen että mitkä jutut on totta ja mitkä ei. Hassua huomata, miten jotkut jutut on niinku niistä aina sanotaan, ja jotkut ihan eri tavalla. Sama juttu muiden vaihtareiden suhteen, joita täällä oon tavannut. Tuntuu upeelta että tuntee ihmisiä Euroopasta Etelä-Amerikkaan asti!

Tää kokemus on kyllä semmonen joka säilyy mun mielessä aina, ja josta voi sit kertoa tarinoita. Niin kun sanotaan, vaihtovuosi on ainutlaatuinen kokemus, enkä antais tätä kyllä mistään hinnasta pois. Ehkä mun vaihtovuosi nyt ei oo kuin jonkun vaihto-organisaation esitteen kannesta, mutta se on mun vuosi. Ja tulee kyllä vaikeeta jättää etenkin Ruotsi, tänne on kyllä päästävä takasin jossain vaiheessa. (en nyt tällä tarkota Ruotsin risteilyä :D) Mutta sen näyttää aika sit!

Ja jos joku miettii että kannattaisko vaihtoon lähteä, niin sanon kyllä. Mutta pitää tietysti varautua siihen, että kaikki ei tuu oleen ruusuilla tanssimista ja tulee oleen vaikeeta, mutta se on niin sen arvosta. Jos rohkeus riittää, niin suosittelen lämpimästi. Ja tietty jos on liian vanha lähteen vaihtoon, niin kannattaa lähtee ulkomaille muutenkin, se avartaa niin paljon. Mutta ei mulla nyt tässä oikeen muuta sanottavaa enää oo, tulee vielä pari postausta sit Suomesta ja saa nähä ehinkö huomenna jotain tehdä. Jatkan tässä vielä epätoivosta pakkaamista, saa nähä miten onnistun. Ja laittakaas kommenttia nyt kun vielä ehitte. ;) 

Packar...

Jeps, eilen ja tänään oon pakkaillu, ylihuomennahan se lähtö jo onkin. Tuntuu kyllä tosi oudolta ottaa kaapista vaatteita pois, kun muistan vielä kun ne sinne laitoin ja mietin vaan "nyt mä oon täällä, mitäköhän täsäkin tulee?". Tuntuu välillä että se on joku eri ihminen joka tänne sillon saapu. No, ei nyt ihan, mutta tottakai vuos ihan eri maisemissa ihmistä muuttaa ja erityisesti kasvattaa. Mutta sen muutoksen näkee varmaan parhaiten sit kotimaassa. Jännää :)

Huh, onneks mun eno voi hakee pari laukkua kun se menee samana päivänä Suomeen kun mä ja menee laivalla nii saa olla niin paljon tavaraa ku haluu... Muuten en tiiä mitä tekisin! Tällä hetkellä tulee oleen kaks isoa matkalaukkua, ja kaks isompaa kassia Suomeen vietävänä :D

Sista skoldagen i Sverige

Maanantaina oli siis vika koulupäivä Ruotsissa, ja olin mukana studentlunchilla, eli siis ylioppilaille tarkotetulla lounaalla, joka on päivää ennen ihan ylioppilaaksipääsyä. Siellä oli puheita, palkintojen jakoa, yhteislaulua ja tietty kolmen ruokalajin ateria. ;) Oli kyllä ihan kiva päästä näkeen että millasta ylioppilaaksipääsy täällä Ruotsissa on. Olisin mä voinu ihan olla mukana loppuseremoniassa yo-hattu päässä ja valkonen mekko päällä, mut päätin jättää sen väliin. Ei se oo sama fiilis kun jos oikeesti ois päässy ylioppilaaks, ja muutenkin kyllähän sen Suomessa tuun kokeen kumminki.

Tuntu kyllä kieltämättä oudolta avata vikaa kertaa koulun ovi ja sulkea se perässään (lol, se kyllä menee ihan itestään kiinni mut kumminki) ja tietää, ettei sinne välttämättä tuu koskaan palaan. Kyllä siellä monia hetkiä on koettu, onnistumisia ja epäonnistumisia. Vaikka tää onkin Ruotsi ja lähellä, niin ei jotain juttuja vaan voi saada takasin vaan niille pitää sanoo hyvästit ihan lopullisesti. Mut kaipa se on osa elämää, sånt är livet. 

Huomas kyllä et tän kesän trendimekot on pitkiä, värikkäitä ja tyttömäisiä!

Riccardo, vaihtari Italiasta

Helg i Borghamn

Oltiin siis viikonloppuna Britan ja sen perheen kesämökillä (tai no pikemminkin "kesävillalla", sen verran hieno se oli) Borghamnissa, eli pikku kylässä joka on siis aika tarkalleen Tukholman ja Göteborgin välissä. Oli kyllä tosi mukava viikonloppu! Britan perhe on kyllä ihan huippu, ja oli niin kaunista siellä Borghamnissakin... Ihan tasasta, ei siis erityisemmin mitään mäkiä, vaan peltoja niin kauas kun silmä kantaa, ja tuulivoimaloita. Tammia, vaahteroita ja muita tommosia lehtipuita mitä ei niin paljon ainakaan Jyväskylässä nää. Jotenkin tollanen maisema oli mulle niin erilaista että menin ihan sanattomaks! En oikeen tiiä miten voisin kuvailla sitä. Sitten vielä kaiken kruunas Ruotsin toisiks suurin järvi, Vättern, jonka rannalla siis näiden mökki on. Näytti kyllä mun silmään ihan mereltä, kun oon tottunut näkeen aina järven toiselle puolelle. Mut tää oli sen verran iso järvi ettei mitään järkee ois ollu lähtee sinne souteleen. En mä ainakaan ois uskaltanu!

Täytyy kyllä sanoo että vaikka tykkään semmosesta maisemasta kun nyt Keski-Suomessa on, havumetsiä, monia pieniä järviä ja mäkiä, niin kyllä tonne vaan on vielä päästävä uudestaan. Aivan ihana paikka! En ymmärrä, mut jotenkin vaan kolahti. Tuntu että olin yhtäkkiä jossain ruotsalaisessa elokuvassa. Ne eriväriset puutalot, hyvin hoidetut pihat ja kaikki... Tunnen itteni ihan hölmöks kun selitän, mut kyllä ihastuin tohon paikkaan ihan! Onneks oon kuulemma tervetullut millon vaan. :) Pitäs varmaan matkustella Suomessakin enemmän, että näkis että millasessa maassa sitä asuukaan...

Tosi monella ruotsalaisella on tommonen Ruotsin lippu salossa. Kuinka monella suomalaisella? Pitäs olla meilläkin!

Tärkein syy miks mentiin Borghamniin oli Vätternrundan. Lauantaina pyöräili hostäiti Tjejvättern, eli 100km, sit sunnuntaina hostisä ja Britan iskä pyöräili 150km. Tänä viikonloppuna ne aikoo pyöräillä koko Vätternin ympäri, 300km!

Oltiin kannustamassa kumpanakin päivänä. Huudettiin ihan täysiä kannustuksia kaikille. "Heja!"

Heitinpä muuten talviturkinkin nyt! Vesi oli ehkä +15C

Tulipas kuvapläjäys. Ja vieläpä kaikista kuvista meni laatu. No can do. Onko teillä muuten jotain paikkaa mihin ootte ihastunut tai kiintynyt, ja millanen maisema miellyttää omaa silmää? Ihme juttuja mäkin vaan kyselen. Minkäs teet kun kirjottaa sen kummempia suunnittelematta ja tuloksena on jotain tämmöstä!

"Låt mig vara, låt mig vara, lite till

jag är inte beredd att gå än"

Avskedsfest

Eilen oltiin siis Silvialla viettämässä mun, Silvian ja Lenan läksiäisiä. Vähän etuajassa, etenkin Silvialla ja Lenalla jotka lähtee vasta kesä -ja heinäkuun vaihteessa kotiin. Mut mulle ihan sopiva ajotus silleen, nythän mulla enää on tasan viikko täällä jäljellä! Tuntuu ihan oudolta. No, siitä enemmän myöhemmin, mut nyt niihin juhliin. Oli siis ihan mukavaa meillä, syötiin paljon ja poltettiin popparit pohjaan nii että Silvian perheen mikro muuttu keltaseks. Jotenkin mä aavistin tän! Sama juttu kun seiskan yökoulussa, opettajanhuoneen mikro tais mennä lopullisesti rikki? Sen takia kai ne yökoulut sit Kilpisen yläasteella kiellettiin. Kyllä mä vaan osaan. (tällä kertaa ei kyllä ollu mun vika!) Mut tässä kuvia:

Semmoset juhlat :) Tässä vielä lahja jonka sain Britalta:

Ps. Nyt lähtö landelle, Britan perheen kesämökille! Eli tässä oli tän viikonlopun postaukset :) Ihana kyllä olla hetki ilman konetta, tuntuu välillä et aina kun on aikaa niin istahtaa tähän ja on sit vaikee tehä jotai muuta...